LÄHIMETSÄLEHTI
06.10.2008
TIEISÄNNÖITSIJÄ PALVELEE AMMATTITAIDOLLA
Marttilan ja Halikon rajalla Kuusjoella asuva Esa Ojanen joutui kohtaamaan EU:n vaikutukset omassa maataloudessaan. Sikala oli EU-Suomeen liian pieni ja uuden rakentaminen olisi ollut liian kallis investointi, joten jotakin uutta toimeentuloa piti kehittää. Silmiin sattui silloin ilmoitus Suomen Tieyhdistyksen järjestämästä tieisännöitsijäkoulutuksesta. Ojaselle tieasiat olivat jo ennestään tuttuja Takametsän tien käytännön asioiden hoitamisen kautta, kokoustekniikkaa oli tullut harjoitettua monissa luottamustehtävissä ja atk-asiat olivat olleet jopa harrastuksena. Lähtökohta tiiviiseen koulutukseen oli hyvä, ja Ojanen suoritti ensimmäisten joukossa tieisännöitsijätutkinnon joulukuussa 2005.
Useimmissa tiekunnissa asiat hoituvat nyt ja tulevaisuudessakin tieosakkaiden omin voimin ja osin talkoohengessä. Ulkopuolinen apu voi kuitenkin olla joillekin tiekunnille tarpeen. Tiekunnan jäsenistöstä ei ehkä enää löydy tieasioihin riittävästi perehtynyttä henkilöä tai halutaan täysin ulkopuolinen henkilö tasapainottamaan mahdollisesti syntyneitä kiistatilanteita. Näihin tilanteisiin Esa Ojanen tarjoaa monipuolisia palveluja.
- Tilanteet tiekunnissa vaihtelevat. Jotkut tarvitsevat uuden yksiköinnin, jotkut teettävät vain kirjanpidon, mutta olen tehnyt muutaman tiekunnan kanssa myös ”täyden palvelun” –sopimuksen, jossa hoidan kaikki tienpitoon kuuluvat asiat. Tällöin huolehdin tiekunnan kokousten valmistelut kokouskutsuineen, laadin talousarvion ja maksuunpanoluettelon, tarkistan tieyksiköinnin ajantasallaolon, lähetän tiemaksulaskut ja huolehdin niiden perinnästä, teen avustushakemukset kunnalle sekä laadin kirjanpidon, toteaa Esa Ojanen.
- Paras malli toimia lienee se, että tieisännöitsijällä on hoidossaan kirjalliset työt, mutta tien hoitokunta itse valvoo tehtävien töiden laadun. Koska hoitokunnan jäsenet itse käyttävät tietä, he pystyvät heti puuttumaan asiaan, jos esimerkiksi lumen auraus tehdään puutteellisesti.
TIEYKSIKÖINTI AJAN TASALLE
Monessa tiekunnassa yksiköintiä ei ole uudistettu kymmeniin vuosiin. Pelkäksi asunnoksi muuttuneesta entisestä maatilan päärakennuksesta saatetaan maksaa edelleen lypsykarjatilan korkeampaa tiemaksua. Harva osakas edes tietää, että kun yksiköinti on ollut voimassa vähintään 5 vuotta, on kenellä tahansa tieosakkaalla oikeus vaatia yksiköinnin uudistamista. Vaatimuksen esittäminen ei tietenkään tarkoita automaattisesti uuden yksikkölaskelman tekoa. Asiasta päätetään tiekunnan kokouksessa normaalilla tavalla eli tarvittaessa äänestäen.
Yksiköinnin kustannuksia pelätään turhaan. Esa Ojanen kertoo, että keskimääräisen 20 osakkaan tiekunnan uudelleen yksiköinti maksaa hänen palvelunaan noin 250 euroa.
- Paras tilanne olisi tietysti se, että vuosittain tiekunnan kokouksessa tuotaisiin esiin tienkäytössä tapahtuneet muutokset, jolloin yksiköintiä voitaisiin korjata tilanteen mukaan. Mutta jos tie on edellisen kerran yksiköity kymmenenkin vuotta sitten, ei oikein ole muuta mahdollisuutta kuin käydä tien tilanne läpi kunkin osakkaan kohdalta ja laatia todelliseen käyttöön perustuva maksuluettelo, toteaa Esa Ojanen.
ELÄMÄ MAASEUDULLA TARVITSEE KUNNOLLISET TIET
Vielä 1990-luvun alussa yksityistiet saivat valtion avustuksia liki 25 miljoonaa euroa. Ensi vuoden talousarviossa avustussumma on vain noin puolet tästä.
Ei tarvitse ihmetellä, miksi sivuteiden kunto huononee. Samaan aikaan kuljetusmäärät ja –painot ovat kasvaneet. Raskas liikenne vaatii rakenteellisesti hyvän tiestön.
Toimivaa tieverkkoa tarvitaan joka päivä. Koulutaksit, työmatkalaiset, pitkiäkin matkoja vuokrapelloille ajavat ja puutavarakuljetukset ovat maaseudun elämää, jonka on sujuttava vaikeuksitta. Tieisännöinti on palvelu, joka tukee asutuksen ja samalla elämän säilymistä muuallakin kuin kuntakeskuksissa.
Haastattelu Tiina Lietzen v.2006
Julkaistu Lähimetsä lehdessä v.2006